Vastaa 26.9. mennessä.

Arvomme kaksi 30 euron palkintoa.

Helena Ahti-Hallbergin ja Eric Hallbergin kotona Sipoossa on kaunista, vaaleaa ja rauhallista.  Pienet, valkoiset coton de tuléarit Fixu ja Fani maastoutuvat valkoiselle sohvalle. Saksanpaimenkoira Blondi haluaa Ericiltä huomiota.

Helena ja Eric kertovat, että he nauttivat suuresti nykyisestä elämänvaiheestaan. Anton, 23, ja Emil, 21, asuvat lähellä. Antonin pieni tytär Viola on parin ensimmäinen lastenlapsi ja erityisvieras isovanhempien kotona.

– Huolet eivät ole hävinneet, mutta eivät ole käsiteltävinä joka aamu, sanoo Eric.

– On ihanaa, kun lapset tulevat käymään, mutta on myös ihanaa, kun talo hiljenee. Kun äänet lähtevät, tulee seesteisempi olo. Nyt meillä on myös mahdollisuus tehdä, mitä haluamme ja toteuttaa omia unelmiamme, Helena jatkaa.

Helena Ahti-Hallberg ja Eric Hallberg viihtyvät talossaan ja puutarhassaan Sipoossa. – Kesällä meitä ei saa täältä oikein mihinkään, Helena sanoo.

Pakkoloma viidakossa

Kesällä Helena osallistui Selviytyjät-sarjan kuvauksiin Filippiineillä. Se ei ole ensimmäinen tosi-tv-sarja, johon Helenaa on pyydetty, mutta ensimmäinen, johon hän on suostunut. Tarjolla oli kerran elämässä -kokemus ja lisäksi pakollinen loma ihmiselle, joka ei ollut pitänyt 25 vuoteen kahta viikkoa pidempää lomaa.

– Oli huikea kokemus elää täysin luonnon kanssa. Minulle se oli puhdistautumiskuuri, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ei ollut prosessoitua ruokaa, ei kemikaaleja, ei shampoota eikä hammastahnaa. En voinut kiirehtiä mihinkään, Helena kertoo.

Lue myös: Lena Meriläinen ja Olli Tola parisuhteestaan: ”Me ollaan päivänsäde ja menninkäinen”

Helena ompeli ensimmäisen tanssipukunsa peruskoulun kahdeksasluokkalaisena. – Käsityönopettajani jäi perjantai-iltaisin auttamaan minua, hän muistelee.

Tanssin hurma pysyy

Suurelle yleisölle tanssinopettaja ja Suomen Tanssinopettajain Liiton puheenjohtaja Helena on tuttu Tanssii tähtien kanssa -kilpailun tuomarina. Hän pitää ohjelmaa tärkeänä tanssin edistäjänä.

– Tanssii tähtien kanssa on alentanut lasten ja nuorten kynnystä lähteä mukaan ja antanut suurelle yleisölle kosketuspintaa lajiin. Siinä isotkin miehet tanssivat!

Helenaa kuvataan opettajaksi, joka pitää oppilaistaan hyvää huolta. Hän jaksaa kannustaa ja on ommellut kisapuvutkin. Nuorille oppilailleen hän haluaa olla myönteinen auktoriteetti.

– Opettajani Englannissa olivat niin fantastisia, että maksan heille velkaani vielä vuosia. He ovat esikuviani, ja haluan tehdä oman työni samalla tavalla.

Laajan puutarhatontin laidalla kotkottaa neljä kanaa. Usein Helenan seurana aamiaiskananmunien haussa on pieni pojantytär Viola.

Rakentamisen elämänvaihe

Vehreän puutarhatontin ympäröimässä vanhassa talossa on ollut viikonloppuna vieras ulkomailta. Hän totesi, että oli ihanaa nähdä, miten Helena ja Eric rakentavat elämäänsä yhdessä.

He näet todella rakentavat yhdessä jotakin koko ajan, milloin pihaan, milloin sisälle. Tänä kesänä puutarhaan on tehty uusi istutuslava entisen viereen. Kellarista on tulossa työtila.

– Talon ja pihan kohentamisessa on samankaltaista jatkuvuuden tunnetta kuin pitkässä liitossa. Kummastakin voi huolehtia ilman, että kaikki pannaan uusiksi, Helena kuvaa.

Suuri puutarhatontti ja vanha talo pitävät Helenan ja Ericin touhussa. Se on heille mieluista. Kellariin rakennetaan kotikylpylää. Kesällä tehtiin pihalle uusi kasvilava.

Lue Helena Ahti-Hallbergin ja Eric Hallbergin haastattelu Oma Aika -lehden numerosta 11/2017.

Lue myös:

Maria Guzenina ja Kari Mokko: Mikael Jungner toimi amorina

46 vuotta yhdessä ollut pariskunta: ”Menemme kaikesta läpi”

Susanna Rahkamo ja Petri Kokko: ”Urheilu-uran jälkeen olimme ihan lopussa”

Would you cut off your hair for charity? Vogue's @lottieawinter did just that, and loved the results. Watch via our Stories now

A post shared by British Vogue (@britishvogue) on Aug 6, 2017 at 10:41am PDT

Leukaan ulottuva mitta terävöittää kasvojen piirteitä.

Jos et näe kuvaa, voit katsoa sen täältä.

Polkan uudet muodot

Ei enää lob, vaan bob!

Perinteinen polkkatukka haastaa kauan suosiossa olleen pitkän polkkatukan, long bobin eli tuttavallisemmin lobin.

Kiinnostavin mitta on melko lyhyt. Leukaperiä hipova tasainen malli näyttää erittäin raikkaalta ja kohottaa kasvot.

Rennompi versio syntyy kerrostamalla ja rikkomalla hiusten päälliosaa.

Jos hiukset ovat hennot, latva kannattaa jättää tasaiseksi. Silloin hiukset näyttävät paksummilta.

Tonight's look on #soyouthinkyoucandance @chadwoodhair @mollyrstern @jasonrembert

A post shared by Vanessa Hudgens (@vanessahudgens) on Aug 7, 2017 at 9:10pm PDT

Kerrostettu polkka näyttää erittäin viettelevältä kiharrettuna ja huolettomasti kasvojen sivulle heitettynä.

Jos et näe kuvaa, voit katsoa sen täältä.

Lue myös: Sopiiko lyhyt hiusmalli sinulle vai ei? Kokeile yksinkertaista testiä!

🥚 #buzzcut #shavedhead #mood #style #motd #makeup #hashtaghell

A post shared by SAARA (@helloimsaara) on Aug 24, 2017 at 2:02pm PDT

Sara Forsberg ajoi hiuksensa pois YouTube-videollaan.

Jos et näe kuvaa, voit katsoa sen täältä.

Kaikki pois

Armeijatyylinen konesiili on rohkea hiusmalli, joka kutkuttaa nyt monia.

Julkkikset kuten Kristen Stewart, Cara Delevigne, Zoe Kravitz ja Sara Forsberg ovat ajelleet hiuksensa muutaman millin mittaiseksi.

Konesiili tuo kasvonpiirteet upeasti esiin, ja vastoin ennakkoluuloja, näyttää todella seksikkäältä!

Superlyhyestä tukasta on helppo huolehtia, sillä pesu ja muotoilu onnistuu pidempää tukkaa nopeammin.

Talking about this dreamy handmade dress by @margudesign on keikolynn.com. Click the link in my bio to see more.

A post shared by Keiko Lynn (@keikolynn) on Aug 4, 2017 at 1:27pm PDT

Otsatukkaa voi hieman taivuttaa pyöröharjan tai kihartimen avulla.

Jos et näe kuvaa, voit katsoa sen täältä.

Otsatukka keskijakauksella

Kaikenlaiset otsahiukset tekevät syksyllä tuloaan. Suoristusraudan voi jättää rauhaan.

Otsahiusten ei tarvitse olla luotisuorat ja graafiset, vaan hiusten taipuisuus saa näkyä.

Erityisen suosittu malli on hieman pidempi otsatukka, joka vedetään sivujakaukselle ja kammataan sivuun kasvoja kehystämään.

Tyyli on saanut inspiraationsa 70-luvulta ja näyttelijä Bridget Bardotin kuuluisasta otsatukkamallista.

Otsatukka on helppo tapa saada vaihtelua pidempäänkin tukkaan ilman, että joutuu luopumaan pituudesta liikaa.

Lue myös: Oletko kyllästynyt hiuksiisi? Kokeile näitä helppoja kampauksia!

long hair, don't care did you watch my hair transformation video already? if not, the link is in my bio! #yellowhair #rapunzelofsweden #hairextensions #arcticfoxhaircolor #nailhairextensions #longhair #longhairdontcare

A post shared by VIIVI VΛNESSΛ R. (@kisumaikuchuuru) on Jun 12, 2017 at 8:58am PDT

Keltaiset hiukset näyttävät ihanan eloisilta!

Jos et näe kuvaa, voit katsoa sen täältä.

Ruotsin värit

Kirjavien sateenkaari-, merenneito- ja yksisarvisvärjäysten rinnalle nousevat perusvärit.

Länsinaapurilta poimitut puhdas sininen ja keltainen ovat suosituimmat värit. Laulaja Almalta ja Sannilta voi hakea inspiraatiota.

Kummatkin värit näkyvät kirkkaina vain hyvin vaaleassa tukassa. Hiukset kannattaa vaalentaa reippaasti, jotta värit tarttuvat.

Sininen ja keltainen haalistuvat herkästi hiuksista, joten värin kirkkautta ylläpitäväksi tuotteeksi kannattaa hankkia kotona käytettävä sävyte.

Lo que está por venir a veces sabe a pasado, por eso las tendencias 'pre-fall' que esperan en #VogueJulio son delicadamente retro. Y apetecibles, muy apetecibles. (Fotografía: @thomaswhiteside. Realización: @juancebrian).

A post shared by Vogue España (@voguespain) on Jul 8, 2017 at 3:33am PDT

Kinuskin- ja oljenvaaleat sävyt tuovat kasvoille hehkua ja nuorentavat ilmettä.

Jos et näe kuvaa, voit katsoa sen täältä.

Ruskan sävyt

Tänä syksynä hiusvärit eivät ole kovin tummia tai kovia.

Sävyt pysyvät hyvin luonnollisina, pehmeinä ja jopa hieman kulahtaneen näköisinä.

Lämpimät vaalean ja ruskean sävyt imartelevat monen ihonsävyä paremmin kuin todella tummat tai kylmät hiusvärit.

It's statement season ✌️ ❤️ @gracyvillarreal shows off how to style your favorite #TOMMYXGIGI at the link in bio!

A post shared by Tommy Hilfiger (@tommyhilfiger) on Aug 3, 2017 at 5:25am PDT

Ruskeiden hiusten vaaleammat latvat kirkastavat yleisilmettä.

Jos et näe kuvaa, voit katsoa sen täältä.

Lue myös: 5 nuorentavaa ideaa hiustenvärjäykseen!

Backstage Exclusive #Lanvin #LanvinFemme #LanvinFW17 @jerusalmi

A post shared by LANVIN (@lanvinofficial) on Jul 29, 2017 at 3:23am PDT

Kerrankin hiukset saavat luvan kanssa valua litteästi päästä pitkin.

Jos et näe kuvaa, voit katsoa sen täältä.

Ei toimenpiteitä

Koko vuoden yksi tärkeimpiä hiustrendejä on kokonaisvaltainen luonnollisuus. Se tarkoittaa, että hiuksia ei tarvitse leikata, värjätä tai muotoilla, jos ei halua.

Hiuksille ei tehdä mitään, vaan niiden annetaan kuivua itsekseen, jopa harjaamatta pesun jälkeen.

Hiustyyli saa muotoutua juuri sellaiseksi, kuin se luonnollisimmillaan on. Miten helppoa!

Lue myös:

Tässä ne nyt ovat: Tämän vuoden kuumimmat hiustrendit!

Näillä vinkeillä teet superkestävät kiharat kaikenlaisiin hiuksiin!

5 nuorentavaa ideaa hiustenvärjäykseen!

Nämä hiusmallit hoikentavat kasvoja!

”Kesäkuussa 2017 elämänkumppanini Pertti Humppila kirjoitti Facebookiin seuraavanlaisen päivityksen:

– Tasan kolme vuotta ja kolme päivää sitten Katajanokan Kauppiaankadun kaupunkimaisema vaihtui tähän Porin Tuorsniemen maalaismiljööseen. Muutoksen synnyttämät ristiaallokot alkavat pikkuhiljaa laantua. Porilaisuus ei sentään ole toistaiseksi osoittanut tarttumisen merkkejä.

Luin päivitystä riemuissani. Pertti oli vihdoin sopeutunut!

Usein olen Porin-vuosiemme aikana miettinyt, miten voikin käydä niin, että kaksi toisilleen rakasta ja sopuisasti elävää ihmistä ajautuu vuosiksi epämukavuustilaan. Jos olisin sen tiennyt, muuttoa vanhaan, kunnostamista odottavaan ja rahaa nielevään taloon ei olisi taatusti tapahtunut. Vai olisiko sittenkin? Jälkeenpäin voi kliseisesti sanoa, että elämänmuutoksesta aiheutunut epäsopu sitoi meidät lopulta entistä vahvemmin yhteen.

Katajanokalta maalle

Kaikista mahdollisista paikkakunnista juuri Pori oli se, minne Pertti ei olisi koskaan kuvitellut muuttavansa. En tosin minäkään. Näin kuitenkin kävi.

Meidät sai muuttamaan Poriin talo, ei paikkakunta. Itse kaupunkiin meistä kummallakaan ei ollut siteitä. Minä olin asunut Helsingissä koko aikuisikäni.

Etsimme uutta kotia Helsingistä, Vantaalta, Espoosta ja koko Uudeltamaalta. Haaveilimme elämästä omassa kodissa, josta kukaan ei tulisi häätämään meitä pois, kun ikääntyisimme.

Hyvä ystäväni vinkkasi meille myyntiin tulleesta, vanhasta porilaisesta kartanosta. Ajatus tuli täysin puskasta mutta sai minut villiksi. Siellähän voisin remontoida sydämeni kyllyydestä ja vieläpä työmielessä: kirjoittaa blogeja ja lehtijuttuja kunnostus- ja sisustustöistä. Mielikuvituksessani näin tilan nousevan uuteen kukoistukseensa.

Teimme kaupat vuoden 2014 keväällä. Se oli muiden mielestä silkkaa hulluutta. Teimme päinvastoin kuin suurin osa ikäisistämme, sillä eläkeiän kynnyksellähän muutetaan yleensä pienempään kotiin.

Lue myös: 30 kertaa muuttanut Kitti Kumpulainen: ”Haaveilen elämästä Kalliovuorilla”

Paula ja Pertti olivat etsineet kotia Portugalista muutaman vuoden. Sitten ystävä kertoi Tuorsniemestä ja suunnaksi muuttuikin Pori.

Murinaa ja valitusvirsiä

Alku maalla ei ollut helppo. Murinaa aiheutui hyvin pienistä asioista, kuten ruohonleikkuusta, jota suurella tontilla riittää. Olin luvannut ennen muuttoa, ettei Pertin tarvitse ajaa ruohoa. Minä hoitaisin sen itse tai palkkaisin ulkopuolista apua.

Kävi kuitenkin niin, ettei minulla ollut varaa maksaa pihanhoidosta, enkä itse ehtinyt siitä huolehtia. Ruoho on leikattava 5 000 neliömetrin alalta vähintään kerran viikossa toukokuusta lokakuulle. Siihen menee aina koko päivä. Vielä kun Ruovedellä sijaitsevan mökkimme piha odotti ruohonleikkaajaa, olivat vitsit vähissä.

Valitusvirren aiheisiin kuului myös hyvän leivän puute. Porista ei saa sekaleipää, vaan pelkkää kakkoa. Maata kaatavia nahistelun aiheet eivät olleet, mutta silti ne tuntuivat. Vaikka välillä oli parempia aikoja ja naljailimme toisillemme huumorin kautta, tunsin toisinaan syvää mielipahaa ja syyllisyyttäkin.

Lue myös: Takaisin Helsinkiin muuttanut Heidi Härkönen, 50: ”Paluu tuo oman historian esiin uudella tavalla”

Elämä remontin keskellä

Kun remontti alkoi, Pertti ehdotti, että laittaisin yhden huoneen kerrallaan kuntoon. En kuunnellut vaan innostuksissani revin kerralla auki neljän yläkerran huoneen katot, seinät ja lattiat. Kaaos oli melkoinen.

Kun yläkerran remontti oli ohi, meidänkin välimme kohenivat. Jos voisin elää uudelleen, toimisin luultavasti toisin. En omistautuisi remontille niin täysin. En olisi ihan niin innostunut jokaisesta naulan lyömisestä kuin olin. Ehkä ottaisin paremmin huomioon kumppanini. Rapsuttaisin vaikka selkää joka päivä, niin kuin silloin ennen.

Ymmärrän nyt niitä, jotka ovat remontoineet itselleen avioeron. Kohtuus kaikessa koskee myös rakentamista, kunnostamista ja sisustamista. Jos ne menevät parisuhteen edelle, voi käydä huonosti. Onneksi meillä oli pohjalla niin paljon rakkautta ja huumoria, että jaksoimme.

Paulalla on harvinainen geenivirhe, jonka takia hänen pitää välttää ilmansaasteita. 
Se oli tärkeä kimmoke muuttoon maalle.

Ihmissuhteet uusiksi

Kun muutimme Poriin, Pertti tunsi paikkakunnalta yhden ihmisen. Minä en sitäkään vähää. Monet lähisukulaisista, ystävistä ja etenkin työkavereista jäivät Helsingin seudulle. Lähdepä siinä sitten vieraassa kaupungissa luomaan ympärillesi uutta elämisen infrastruktuuria!

Kovin paljon emme ole tutustuneet paikallisiin ihmisiin. Maaseudulla asumisen huonoja puolia on, ettei tapaa tarpeeksi ihmisiä kasvotusten.

Sosiaalinen kanssakäyminen on vähentynyt, mutta toisaalta elämäämme on tullut lisää mukavia hyvän päivän tuttuja järjestämieni kirpputoritapahtumien myötä. Vanhoista, meille tarpeettomista tavaroista saaduilla pikku summilla on maalattu taas jokin seinä.

Onneksemme meillä on mukavat naapurit. Kartanon entisestä emännästä on tullut ystävämme. Voimme koska tahansa piipahtaa hänen luonaan tai kysellä kartanon vanhoista käytännöistä.

Entisistä ystävistä on tullut auttamatta pelkkiä Facebook-kavereita. Helsingissä asioidessamme emme ehdi tavata heitä, sillä meillä on aina kiire takaisin.

Lue myös: Riittaleena löysi kodin Israelin kibbutsista: ”Elämä on rennompaa kuin Suomessa”

Plussan puolella

Uudessa kodissamme minut tekee onnelliseksi vadelmatarha. Valitettavasti se on päässyt pahasti pusikoitumaan. Saamme sieltä vuosittain runsaat 200 litraa vadelmaa, josta on joutanut marjoja myös myyntiin. Viini- ja karviaismarjoistakin saan hyvän sadon.

Olen lapsesta lähtien ollut himomarjastaja ja -sienestäjä. Porissa olen kolunnut lähimetsiä ja ajanut lähikyliin mustikoiden, puolukoiden ja sienten perään. Kerran sain herkkutatteja kymmeniä kiloja ja myin niitä Helsinkiin.

Riemua arkipäivään tuovat pienet asiat. Tonttimme rajalta lähtee kaunis, vanhanaikainen metsätie, jonka varrella on silmänkantamattomiin peltoja ja niiden keskelle jääneitä metsäsaarekkeita. Tähän satakuntalaiseen maisemaan en väsy. Sitä katsellen suoritan päivittäin pakollisen liikunnan.

Satakuntalainen maisema viehättää niin Perttiä kuin Paulaakin. – Maaseudulla asumisen huonoja puolia on, ettei tapaa tarpeeksi ihmisiä kasvotusten. Onneksi meillä on mukavat naapurit, Paula sanoo.

Anteeksipyynnön voima

Myönteistä muutossa on ollut myös se, että olemme kumpikin opetelleet pyytämään ja antamaan anteeksi. Aikaisemmin anteeksi-sanaa ei meillä liioin viljelty.

Anteeksi antamisessa meillä tosin on vielä parantamisen varaa. Olemme kumpikin melko ylpeitä ihmisiä emmekä anna hevin periksi. Itse en tuosta vain pysty antamaan anteeksi vaan saatan pantata vastaustani tunteja.

Isossa talossa riittää tekemistä yllin kyllin. Jaamme työt voimiemme ja mieltymystemme mukaan luontevasti, ilman riitelyä.

Nahistelemme edelleen, mutta vain pienistä asioista. Isoista asioista osaamme nykyään sopia ilman riitaa. Empatian kykyä meillä on molemmilla, joten viimeistään silloin, kun toista on sivaltanut sanoillaan oikein kunnolla, osaakin muuttaa suuntaa ja ottaa lempeämmän linjan. Sellaisessa tilanteessa muistutan itseäni siitä, että vastapäätä on ihminen, johon kerran rakastuin silmittömästi loppuiäkseni.”

Lue myös:

8 + 1 vinkkiä: Näin muutto onnistuu

Mitä jos muuttaisitkin kommuuniin?

Suomalaissyntyisen Paulan kodin värikäs sisustus hurmaa Ruotsissa

Amerikkalaiset treenisiskomme ovat tänä vuonna menettäneet sydämensä niinkin suomalaiskansalliselle lajille kuin soudulle. Ohjatut sisäsoututunnit New Yorkissa pullistelevat nimittäin osallistujista, eikä ihme.

Töihin laitetaan koko kroppa, ja kaloreita palaa reippaasti. Välillä hypätään lattialle tekemään lihaskuntoliikkeitä, sitten soudetaan taas.

Jos haluat mukaan soutubuumiin, hio ensimmäisenä tekniikkasi kuntoon. Vinkkejä löytyy Youtubesta hakusanoilla rowing machine technique. Lämmittele ennen kuin tartut kapulaan, sillä nyt haluat mennä kovaa.

Soutu muokkaa tehokkaasti keskivartaloa ja jalkoja. Luvassa on myös käsivarret, joilla kehtaa ensi kesänä heilutella airoja pikkubikineissä.

Ohjattua soutuspinningiä järjestävät muun muassa Soutuseura Smark Helsingissä ja Takon Soutajat Tampereella.

Lue myös:

Tehokas rasvanpolttojumppa olohuoneessa

Vaihda nämä 5 liikettä salilla parempiin

Näitä liikkeitä urheilijatkin suosivat

Osallistu arvontaan ja voit voittaa lipun Maratonseikkailut Firstbeat Camp -leirille Kuortaneelle 5.–7. lokakuuta.

Leirillä kuntoillaan ohjatusti jokaisen oman tahdin mukaan, syödään hyvää ruokaa ja kokeillaan hoitoja ja analyysejä. Ohjelmassa on myös mielenkiintoisia esityksiä mm. Marko Yrjövuoren, Tapio Korjuksen, Mikko Liljan, Timo Sydänmaanlakan ja Riikka Sarasoja-Liljan kokemuksista.

Palkinnon arvo on 379 € ja se sisältää koko laadukkkaan ohjelman, 2 yötä 2 hh:ssa, 2 x aamiaisen, 2 x lounaan, 2 x illallisen, 2 x saunan, Firstbeat-hyvinvointianalyysin (arvo 200 €) ja mahdollisuuden kokea CRYO-huippukylmähoidon -110°C (32 €). Palkintoa ei voi vaihtaa rahaksi.

Palkinto arvotaan 10.9.

Lue lisää Maratonseikkailut Firstbeat Campista täältä!

Anton & Anton Ruokakassi: Yllätyksiä ja ylellisyyttä

Testissä: Anton & Anton Ruokakassi. Arkikassi kahdelle, 48 e (+ kuljetusmaksu, ellei hae kassia Anton & Anton -kaupasta). Vaihtoehtona myös Vegekassi. Toimitusalue pääkaupunkiseutu.

Testaajat: Pariskunta

Näitä syötiin: Lehtikaalipasta sitruunalla ja paahdetuilla manteleilla, pitaleivät täytteenä kananpoikaa, tsatsikia ja pikkelöityä punasipulia, pohjoismainen salaattikulho lämminsavulohella ja ohralla.

Mitä sisälsi: Kolme päivää, kolme reseptiä. Oli kalapäivä, lihapäivä ja vegepäivä. Kassista löytyi paketillinen kanaa, pala savulohta, ohraa, pastaa, maitotuotteita ja runsaasti sesongin kasviksia ja yrttejä. Kaikki ainekset olivat tuoreita, laadukkaita ja suurelta osin luomua. Maitotuotteet paljastuivat tuhdimmiksi kuin yleensä käyttämämme, emmekä itse olisi valinneet valmiiksi marinoitua kanaa. Kanasuikaleet olivat kuitenkin hyvälaatuisia ja basilika-pesto-kastike maukasta.

Millainen kokemus oli: Toivoin ruokakassilta vaihtelua iänikuisiin arkiresepteihin ja sitä myös sain. Tuskin olisin keksinyt tarjota pikkelöityjä punasipuleita pitan kylkiäisinä tai osannut höystää salaattikulhoani fenkolilla. Toisaalta kassista saattaa paljastua myös sellaisia raaka-aineita, jotka eivät omaan suuhun sovi. Kaikki kolme annosta oli helppo valmistaa, vaikkei kummoinen kotikokki olisikaan. Aikaakin kului vain puolisen tuntia ateriaa kohden. Kaikki ruuat olivat hyviä mutta ehkä vähän tavanomaisia. Nopeimmin kahden aikuisen taloudessa kauppansa teki pita herkullisine kastikkeineen. Parasta ruokakassissa oli ehdottomasti sen helppous. Kun tuskainen markettirumba jäi väliin ja ruoka saapui jääkaappiin ohituskaistaa pitkin, arki tuntui paljon seesteisemmältä ja ylellisemmältä.

Parasta: Eipä tarvinnut punnertaa kauppakasseja kotiin tai yrittää keksiä jotain uutta illallispöytään.

Kenelle suosittelen: Sopii hyvin kokeilunhaluiselle, joka haluaa haastaa luottoreseptinsä ja ruokatottumuksensa.

Sannan ruokakassi: Konstailematonta kotiruokaa

Testissä: Sannan ruokakassi. Perhekassi neljälle. Hinta ensimmäisellä tilausviikolla 59 e, sen jälkeen 74 e. Toimii pääkaupunkiseudulla, Tampereella, Turussa, Lahdessa, Vaasassa, Pietarsaaressa, Jyväskylässä, Riihimäellä, Oulussa, Seinäjoella ja Hämeenlinnassa.

Testaajat: Nelihenkinen perhe, lapset 5 ja 2 vuotta.

Näitä syötiin: Isoäidin paistettua kananpoikaa kermakastikkeessa, pienet tacoveneet ja vihanneksia, paistettua turskaa sekä punajuuria ja ruohosipulikastiketta, tomaattikeittoa ja persiljapaistettuja katkarapuja.

Mitä sisälsi: Viiden päivän ruokakassista purettiin runsas lasti värikkäitä vihanneksia, kanaa, kalaa ja jauhelihaa lisukkeineen. Kasvikset olivat tuoreita, tomaatit pehmeitä ja avokadokin ehti kypsyä juuri valmistuspäiväkseen. Näin muhkeita, täysin jänteettömiä kanafileitä ei ole marketeissa osunut kohdalle koskaan. Olen yleensä laiska ostamaan yrttejä, mutta nyt niitäkin oli keittiötä ja kokkaamista piristämässä.
Reseptit tehnyt Sanna Lindroos on ravitsemusneuvoja, ja lupaus terveellisestä, tuoreesta ruokaviikosta toteutui. Valittavana on myös gluteeniton perhekassi.

Millainen kokemus oli: Kaikki neljä reseptiä olivat konstailematonta kotiruokaa ja valmistuvat 20–30 minuutissa. Kun ei kokannut omia rutiiniruokiaan, päivällisen odotukseen tuli uudenlaista jännitystä: miltähän tämä maistuu?

Iloisin yllätys oli turska, jota koko perhe söi kermaviilikastikkeen kanssa viimeisestä palasta kilpaillen. Tätä en olisi tajunnut itse ostaa kaupasta, mutta nyt perheessämme on uusi varma kalavalinta. Tomaattikeitto ei uponnut lapsille, mutta aikuiset ihastuivat siihen ja varsinkin katkarapulisukkeeseen ikihyviksi. Jauhelihatacot ja kana olivat turvallisen arkisia, mutta kun ruokapöydässä on tenavia, ruokaeksotiikkaa ei kaivatakaan. Siitä plussa!

Yllättävintä oli se, että ruuanlaittoon meni ruokakassiviikolla enemmän aikaa kuin yleensä. Kolme neljästä ruuasta oli mitoitettu yhdelle aterialle, kun taas yleensä valmistamme ison ruuan kahdeksi, jopa kolmeksi päiväksi.

Parasta: Viisi päivää ilman mitä tänään syötäisiin -pohdintaa oli lapsiperheessä luksusta. Kauppareissu viikon puolivälistä jäi pois, joten ilta jäi vapaaksi vaikka treenaamiselle. Löysimme kaksi uutta ruokasuosikkia.

Kenelle suosittelen: Ruokien ideointiin kyllästyneelle. Kiireviikolle kassia ei kannata tilata, sillä essun nauhat on oltava valmis sitomaan joka ilta.

Makuviikko: Saa soveltaa

Testissä: Makuviikko. Perheboksi neljälle hengelle viideksi päiväksi, 99 e. Kestotilaus 92 e. Toimitukset eri puolille Suomea, kaupungit listattu verkkosivulla.

Testaajat: Kuusihenkinen perhe, lapset 12, 10, 10 ja 4.

Näitä syötiin: Siskonmakkarakeittoa, kanan rintafileitä ja uunijuureksia, lehtikaalipastaa ja uunilohta (lohilaatikon resepti).

Mitä sisälsi: Perinteistä kotiruokaa. Ilahduttavaa oli, että reseptejä pystyi soveltamaan perheen mieltymysten mukaan. Lohilaatikon sijaan valmistimmekin meille paremmin maistuvaa uunilohta.

Millainen kokemus oli: Yllätyksekseni rouskuttelin lehtikaalia ja juureksia myös raakana. Kasvisten syöminen siis lisääntyi, kun joku kantoi ne kassissa kotiini.

Parasta: Uudellamaalla ruuat voi tilata myös verkkopalvelu kauppahalli24.fi:n kautta, jolloin samaan tilaukseen voi ujuttaa esimerkiksi maitoa ja leipää. Kauppaan ei tarvitse lähteä lainkaan.

Kenelle suosittelen: Kiireisille perheille, joita ei huvita käyttää sunnuntaita seuraavan viikon menun pähkäilyyn.

Lue myös:

Mitä lautaselle, jos tavoitteena on muokata vartaloa?

Haluatko alkaa syödä vegaaniruokaa? Näin pääset alkuun!

Ruoka tulee halvemmaksi kuin luulet – ota haltuun nämä säästövinkit

Vapaa-ajan koti : Lohjan Kärkölässä.
Syrjäsen sukutila Wivola 1700-luvulta, 
5 h + tupakeittiö ja halli, 188 m2

Asukkaat: Luisa Laine ja Ville Syrjänen.

Talo on aina ollut keltainen. Kuvien ottamisen jälkeen talo on saanut uuden maalipinnan.Tila on 1700-luvulta. Nykyinen talo on rakennettu 1911. Vesikatto uusittiin heti alussa. Vanhat ikkunaruudut ovat säilyneet onneksi pääosin ehjinä.

Kun Luisa ja Ville tapasivat, Ville kertoi Syrjälästä, suvun vanhasta perintötilasta. Talo oli seissyt tyhjillään useamman vuoden. Se oli perikunnan hallussa, eikä juuri mitään ollut kunnostettu viimeisten vuosien aikana.

– Ville kuvaili kaiken olevan rempallaan ja epäili, pitäisinkö näkemästäni, Luisa kertoo.

Mutta Luisa ihastui Wivolaan heti ensi hetkestä alkaen.

– Se tarjosi työn ja arkisten kiireiden vastapainoksi rauhaa ja hiljaisuutta, joita olimme haaveilleet löytävämme.

Päätös lunastaa tila syntyi sen pidempään miettimättä.

Lue myös: Kuhmoisten kyläkoulusta kehkeytyi kartanotyylinen koti

Tupa on sisustettu vähin huonekaluin ja kesäisesti. Marimekon vaaleanpunainen Ananas-kangas soppii hienosti salvian- ja luonnonväristen vanhojen huonekalujen pariksi. Osa seinistä maalattiin valkoisiksi vasdtakohtanan tapetti- ja hirsipinnoille. Ikkunasta näkyy saunan verannalle.

Kaakeliuunit ja kaksi sisäänkäyntiä

Talon arkkitehtuurissa ja sisustuksessa on aikakauden vauraille taloille tyypillisiä yksityiskohtia, kuten kaakeliuunit ja kaksi sisäänkäyntiä.

Toinen sisäänkäynti johdattaa vieraat suoraan saliin, toinen palvelusväen keittiöön.

Lue myös: Tältä näyttää muotisuunnittelija Ilona Pellin yli satavuotias torppa Iitissä

Wivolassa järjestetään myös tapahtumia. Viime talvena tilalla kuvattiin elukuva, kotimainen komedia maallemuutosta. Lisätietoja Wivolasta löytyy osoitteesta: wivola.holiday

Huonekalut ja muut esineet ovat suurimmaksi osaksi alkuperäisiä. Ne ovat kulkeutuneet taloon sukulaisten mukana ympäri Suomea.

– Sortteerasin valtavasta huonekalumäärästä osan käyttöön. Loput laitettiin talteen vanhan aitan yläkertaan odottamaan kunnostamista.

Lue myös: Koti löytyi vanhasta kyläkoulusta

Näyttävää sisääntuloaulaa korstavat vanha sohva ja muutamat mustavalkoiset valokuvat talon meinneiltä ajoilta. Talon huonekalut ovat suurimmaksi osaksi alkuperäisiä.

Menneisyys on nykypäivää

Luisan ja Villen käsissä vanha talo on saanut arvoisensa kohtelun. Sitä entisöidään menneisyyden kerrostumia kunnioittaen. Talon omaperäinen tunnelma on myös onnistuttu säilyttämään taitavasti.

Lue myös: Kolmen sukupolven lomakoti

Salin seinät on haluyttu säilyttää alkuperäisinä. Vanhat hirret ovat patinoituneet kauniisti ja antavat upean taustan tekstiileille ja huonekaluille.

– Taloa remontoidaan sen ehdoilla. Kaikkea eri aikakausien rakentamiselle tyypillisiä materiaaleja ei ole haluttu heti muuttaa, uusia tai peitellä.

Yksi tällainen muisto on osin esiin jätetty neliöruutukatto. Se on pala talon rakennushistoriaa.

Lue myös: Värikäs ja rento koti on oikea oivallusten leikkikenttä

Osassa taloa näkyy vielä jälkiä 70-luvulta. Kattoruudutusta ei ole poistettu vanhan lautakaton päältä. Kirkkaat, kruusatut sohva ja nojatuoli muodostavat hauskan kontrastin vaaleille väreille.

Talon parhaat puolet

Menneet sukupolvet ovat läsnä sekä Villen että Luisan puheissa.

– Meistä on hienoa olla osa talossa eläneiden ihmisten ketjua. Meille on syntynyt syvä kunnioitus talon historiaa ja sen eri vaiheita kohtaan, Luisa kertoo.

Lue myös: Rantasaunasta kesäkodiksi

Suureen tupaan ei haluttu yläkaappeja. Tavaroiden säilytys ratkaistiin sijoittamalla ne saarekkeen laatikoihin ja tiskitason alakaappeihin. Astianpesukone hankittiin lasten toiveesta. Ville ja Luisa olisivat olleet tyytyväisiä ilmankin. Luisa sanoo rentoutuvansa astioita tiskatessaan.

Kun Luisa katselee vanhojen ikkunaruutujen läpi pihamaalle, hän miettii usein, millaista elämä tilalla oli ennen. Aamulla piti herätä aikaisin. Kakluunit oli lämmitettävä, karja lypsettävä ja ruokavarojen riittävyys tarkistettava.

– Kauppaan ei noin vaan joka päivä kipaistu. Me pääsemme kokemaan paikan parhaat puolet, vapaa-ajan huolettomuuden.

Lue myös: Kakkoskodissa vallitsee harmoninen värimaailma

Romanttinen korituoliryhmä sopii vanhalle pihalle vehreiden puiden seuraan. Talon historia juontaa juurensa 1700-luvulle saakka.

Kahvit juodaan usein puutarhassa. Ystäville järjestetään päivällisiä. Tai vain nautitaan kiireettömistä lomapäivistä.

Lue myös: Kesäasunto Perämeren rannalla

Vierashuoneen tapetin värit ovat raikkaat. Luisa halusi huoneeseen tapetin, kuten siinä alun perin olikin ollut.

Joogaa ja häähumua

Wivolasta on tullut Luisalle ja Villelle elämäntapa. Täältä käydään kesäaikaan töissä Helsingissä. Mieli halajaa Wivolaan kaikkina vuodenaikoina.

– Haluamme Wivolan olevan paikka, jonne myös muiden on helppo tulla.

Tilalla järjestetäänkin joogaviikonloppuja, partiolaistoimintaa ja muita kursseja. Talo on ollut muutaman viikon vuokrallakin, kun Luisa ja Ville matkustivat muualle. Vieraiden seuraksi jäivät talon lampaat.

Wivolassa juhlittiin aikanaan myös Luisan ja Villen häitä. Talon avarat tilat ja kaunis vehreä pihamaa olivat täydellinen juhlapaikka.

Lue myös: Kesäksi järven rannalle

Makuuhuoneen seinät ovat maitokahvinruskeat. Valkoiset huonekalut korostuvat kauniisti väriä vasten. Valo läpäisee kesäisen keveät verhot.

Talon historia on pitkä

1700-luvulla Samuel-niminen nuorimies tuli Viwolan talosta Karjalan Hyrsylän Mutkasta ja rakensi pienen torpan näille maille. Samuelin jälkeläinen, Villen isoisän Taunon isä Heino rakennutti vaimonsa Idan kanssa tilalle nykyisen talon ja ulkorakennukset.

Talosta tehtiin suuri, ja sen saleissa kokoonnuttiin kirkonmenojen yhteydessä ja järjestettiin kinkereitä. Kun kyläkoulu paloi, pidettiin oppitunnit Syrjälän salissa. Kyläläiset kutsuivat vuosikymmeniä tilaa Syrjäläksi sen syrjäisen sijainnin vuoksi.

Lue myös:

Onni on oma saarimökki

Maalaisromanttisesti mökillä

Koti kuin akvarellimaalaus – raikas kakkosasunto Mallorcalla

Pintakuivuus ei ole ihotyyppi, vaan se enemmänkin ihon kuntoon viittaava ominaisuus.

Pintakuivalta iholta uupuu kosteutta. Kuiva iho tarvitsee rasvahappoja. Toisin sanoen pintakuiva iho tarvitsee vettä, kuiva iho rasvaa.

Myös rasvoittuva ja sekaiho voivat olla pintakuivia.

Pintakuiva iho tuntuu ja näyttää usein kuivalta, kiristävältä, jopa hilseilevältä. Samaan aikaan iho voi rasvoittua ja epäpuhtaudet lisääntyä.

Ihon kosteuden puutteeseen vaikuttavat ulkoiset ja sisäiset tekijät kuten, säänvaihtelu, etenkin kylmä, pakkanen, kuiva huoneilma, vääränlaiset hoitotuotteet, stressi, lääkitys tai ruokavalio.

Lue myös: 7 ohjetta: Näin hoidat rasvoittuvaa ihoa!

Näin hoidat pintakuivaa ihoa:

1. Juo vettä. Neuvo tuntuu itsestään selvältä, mutta harva juo päivän aikana riittävästi. Ihon kosteuttaminen sisäisesti parantaa ihon kuntoa.

2. Valitse kosteutta sitovia ja vesipohjaisia ihonhoitotuotteita. Hyaluronihappo, glyseriini, karbamidi sekä butyleeni- ja pentyleeniglykoli sitovat hyvin vettä ja kosteuttavat ihoa.

3. Muista kuoria! Kuorinta poistaa kuollutta ihosolukkoa, mikä parantaa kosteuttavien ja vettä sitovien aineiden imeytymistä. Kuivalle ja herkälle sopii rakeeton entsyymikuorinta, rasvoittuvalle ja sekaiholle rakeita sisältävä kuorinta on tehokkaampi.

4. Vaikka iho rasvoittuisi, vältä liian kuivattavia tuotteita. Ne lisäävät ihon pintakuivuutta, joka saattaa lisätä epäpuhtauksia, koska iho tukkeutuu.

5. Suosi hellävaraisia puhdistustuotteita voimakkaasti pesevien sijaan. Korealaisten ja japanilaisten ihohoitorutiineihin kuuluvaa kaksoispuhdistusta kannattaa kokeilla.

Lue myös: Korealainen kosmetiikka tekee ihmeitä – Kokeilisitko tätä ihonhoitorutiinia?

6. Pidä ihon pinta pehmeänä seerumien ja kevyiden kasvoöljyjen avulla. Lisää päälle kosteuttava kasvovoide. Rasvaisempia voiteita voi käyttää tarpeen mukaan.

7. Hanki ilmankostutin, jos iho joutuu koville talvisin. Ilmakostuttimia myydään myös matkakokoisena!

Lue myös: Näin ihonhoito sujuu alle kympillä – Nämä tuotteet sopivat kaikille!

Tuotteet:

1. Shiseidon Perfect Cleansing Oil –puhdistusöljy 43,90 e/180 ml poistaa tehokkaasti ja hellävaraisesti meikin ja epäpuhtaudet kasvojen iholta.

2. Garnier Skin Activen Aloe Vera raikastava –puhdistusgeeli 4,90 e/200 ml sopii normaalille ja sekaiholle, mutta ei kuivata ihoa. Aloevera kosteuttaa ja raikastaa ihoa.

3. Urban Vedan Soothing Exfoliating Facial Polish –kuorintavoiteen 18,90 e/125 ml sisältämä luonnon hohkakivi paljastaa hehkuvan ihon. Santelipuu pehmentää ihoa ja tuoksuu aromaattiselle.

4. Lumenen Lähde Arctic Dew Quenching Aqua Serum –tehokosteuttava seerumi 24,90 e/30 ml kosteuttaa ihoa kokonaisvaltaisesti hyaluronihapon, lähdeveden ja koivunmahlan avulla.

5. La Roche-Posayn Hydraphase Intense Legere –kosteusvoide 25 e/50 ml parantaa pintakuivan ihon kosteudensitomiskykyä.

6. Valioravinnon Iho Omega –mustaherukansiemenöljykapselit 19,90 e/60 kapselia hoitavat ja uudistavat ihoa sisältäpäin.

Lue myös:

Mitä laajentuneille ihohuokosille voi tehdä ja miten niistä pääsee eroon?

Helpot kotikonstit ihonhoitoon

10 yksinkertaista vinkkiä, joilla kuiva iho pehmenee sileäksi

Laitepilates: venytystä & vahvistusta laitteissa

Mihin perustuu: Laitteiden avulla keho linjautuu oikein, liikeradat oppii nopeammin ja corelihakset on helpompi löytää. Kehoa vahvistetaan ja venytetään samanaikaisesti dynaamisilla liikkeillä, jotka lähtevät keskivartalon syvistä lihaksista. Tavoitteena on palauttaa kehon tasapaino ja vahvuus niin, että liikkeet voi tehdä matolla ilman laitteita. Alkuperäiseen pilatekseen kuuluu aina laitteet mattoharjoittelun lisäksi.

Fit testasi: Työnnän selinmakuulla itseäni ylös-alas liukuvalla ja jousitetulla alustalla. Samalla yritän painaa kantapäitä yhteen ja aktivoida pakarat sekä syvät vatsalihakset. Kroppa tärisee kauttaaltaan.

Liikkeitä ja laitteita vaihdetaan tiuhaan ja yhtä liikettä tehdään enintään 10 toistoa. ”Rintakehä auki, leuka ylös, häntä alas, kantapäät yhteen, jousi liikkeessä…” Huh, miten vaikeaa on saada kaikki palaset kohdilleen!

Parasta: Yksilöllinen ohjaus, tehokkaat täsmäliikkeet sekä mahdollisuus oppia oman kehon tarpeista.

Tämä on lajisi, jos haluat kokonaisvaltaisen treenin, paremman ryhdin ja haastaa kehosi täysin uusilla liikeradoilla tehokkaissa laitteissa.

Lue myös: Haaveissa kiinteä keskikroppa? Ota haltuun pilates ja nämä 3 teholiikettä

Fustra: keppi, palikka ja kunnon tärinät

Mihin perustuu: Kehoa tasapainottava harjoitus, jonka tavoitteena on avata jumeja, korjata virheasentoja, lisätä liikkuvuutta ja vahvistaa syviä lihaksia. Pyrkimyksenä on saada keho ryhdikkääseen neutraaliin asentoon, jolloin kuusi kompensaatiopistettä (nilkka, polvi, lantio, rinta, olkapää ja pää) ovat suorassa linjassa.

Liikkeet tehdään yksilöohjauksessa puhtaalla tekniikalla käyttäen oikeita lihasryhmiä sekä syvää hengitystä. Liikkeissä aktivoidaan keskivartalon syvät lihakset. Välineinä ovat muun muassa blokit, keppi, käsipainot ja oman kehon paino.

Fit testasi: Jo lämmittelyssä crosstrainerissa selviää vääristynyt asentoni. Kun ohjaaja korjaa kroppani suoraan linjaan, pelkään kaatuvani taaksepäin. Pelkkä crossarilla polkeminen oikeassa eli neutraalissa asennossa tuntuu mahdottomalta.

Teemme ensin kehoa avaavia liikkeitä, kuten suoralla selällä eteenpäin taivutuksen kevyt keppi rinnalla. Takareisiä kiristää, mutta muutaman toiston jälkeen oikea liikerata alkaa löytyä. Jokaista liikettä tehdään vain 90 sekuntia, mutta sekin tuntuu todella pitkältä, kun pyrkii täydelliseen tekniikkaan.

Joka liike haastaa keskivartalon lihaksia ja tuo kroppaan takuuvarmasti hyvät tärinät. Enpä olisi uskonut, että parilla fustra-blokilla ja kepillä saa aikaan yhtä kokonaisvaltaisesti treenatun olon kuin perinteisellä raudan nostolla!

Parasta: Yksilöllinen ohjaus, tarkat tekniikkavinkit tuttuihin liikkeisiin ja tehokas koko kropan treeni.

Tämä on lajisi, jos tahdot kunnon treenin, tasapainottaa kehoa ja oppia saliltakin tuttujen liikkeiden puhtaan tekniikan.

Lue myös: Tee testi ja selvitä mikä on kroppasi heikoin lenkki!

Barre: ballerinan ryhtiä etsimässä

Mihin perustuu: Treenimuoto on saanut vaikutteita baletista. Liikkeet tehdään ryhmässä balettitangon eli barren tukemina. Kehittää keskivartalonhallinnan lisäksi liikkuvuutta, tasapainoa ja jalkojen lihaksia. Mukana voi olla myös sykettä nostavia liikkeitä.

Fit testasi: Barren tavoite, ballerinan keveys ja pitkä ryhdikäs olemus, tulee selväksi heti alussa. Toinen käsi lepää elegantisti balettitangolla, kun jalat totuttelevat baletin perusliikkeisiin (plié, relevé, tendu & kumppanit) hittibiisien tahdissa. ”Heitä, heitä, pyyhkäise! Heitä, heitä, pyyhkäise!”

Välillä pari punnerrusta lattialla, ja sitten taas käsi tangolle ja jalalle kyytiä. Jalkaa pyyhkäistään eteen, taakse ja sivuille sellaisella vauhdilla, että vaatii kaiken keskittymisen pysyä tahdissa mukana. Kaikki liikkeet lähtevät keskivartalosta, ja coren lisäksi reidet ja pakarat saavat treeniä.

Käsivarsien kannattelu tekee hyvää yläkropalle. Se kevenee huomattavasti, kun saa lapatuen, yläselän ja keskivartalon mukaan. Pulssia kohotetaan vielä lopussa siksak-hypyillä, ja tunti päättyy lyhyeen lihaskunto-osuuteen.

Parasta: Ryhmän energia. Kun kaikki naiset samalla tangolla tekevät liikkeet samaan aikaan, fiilis on kuin balettitunnilla!

Tämä on lajisi, jos tahdot löytää sisäisen ballerinasi (ja coresi) ilman vaikeita koreografioita ja parantaa lihaskuntoasi.

Lue myös:

Baletista mukailtu barretreeni antaa suoran ryhdin ja vahvat jalat

Nyt laitetaan kroppa kuntoon – näin teet oman treeniohjelmasi

Haaveissa kiinteät käsivarret? Testaa Janni Hussin käsitreeni

Jokaisen mieleen hiipii jossain elämänvaiheessa epävarmuus siitä, mitä oikeastaan osaa ja onko tosiaan niin hyvä kuin antaa ymmärtää.

– Se on ihan luonnollista ja menee useimmilla itsestään ohi. Sen sijaan huijariajattelusta vakavasti kärsiville vääristymä on osa identiteettiä ja rajoittaa elämää monin tavoin, sanoo aiheesta kirjan kirjoittanut psykologi, psykoterapeutti Tiina Ekman.

Kyse on ahdistusoireilun muodosta. Siinä ihminen on sisäistänyt käsityksen, että hän huijaa ympäristöään olemalla muka pätevä, osaava ja mukava. Ihminen pelkää jatkuvansa paljastuvansa: muut huomaavat kaiken olevankin valetta. Todellisuudessa ihminen on juuri niin pätevä ja osaava kuin miltä näyttää.

Jatkuva paljastumisen pelko kuormittaa ja voi aiheuttaa ahdistusta, stressioireita ja masennusta.

Juuret lapsuudessa

Huijarisyndrooman juuret juontavat lapsuuteen ja perheen vuorovaikutukseen. Amerikkalaisissa tutkimuksissa on löydetty kaksi huijarisyndroomaa ruokkivaa perhetyyppiä.

Perheessä, jossa lapsi on jatkuvan huomion keskipisteenä ja hänen tekemisensä yrittämisestä riippumatta vanhempien mielestä loistavaa, on kylvetty huijarisyndrooman siemen. Koulussa lapsi kohtaa toisen todellisuuden. Jos vanhemmat jatkavat epärealistista lapsen kehumista, tilanne voi kroonistua. Lapsi ei saa totuudenmukaista käsitystä omista taidoistaan ja siitä, että taidot vaativat opettelua.

Toisenlainen huijarisyndroomalle altistava perhe on sellainen, jossa yksi lapsi on jatkuvasti perheen kakkonen. Häntä verrataan toiseen sisarukseen, jota pidetään fiksuna ja osaavana. Lapselle saatetaan sanoa, että ’sinä et ole niin fiksu, mutta olet kyllä ihana’. Lapsi oppii ajattelemaan, että hänen kuviteltu osaamattomuutensa kompensoituu ihanuudella.

– Suomessa asiaa ei ole tutkittu, mutta epäilen, että myös työväen‑
luokasta nouseminen ylempiin luokkiin voisi altistaa huijarisyndroomalle. Samoin vähättelevä kasvatus, jossa omaa osaamista ei saisi missään tilanteessa tuoda esille.

Lue myös: Kun muut ihmiset ahdistavat – tällainen on sosiaalisten tilanteiden pelko

Ikä tuo suhteellisuudentajua

Lohdullista on, että iän myötä suhteellisuudentaju kasvaa ja ahdistavat ajatukset saattavat lieventyä.

– Yleensä uudet haasteet, vaikka ylennys, kuitenkin aktivoivat vanhan tavan ajatella. Silloin ihminen toimii joko niin, että hän puurtaa tolkuttomasti, tai jättää kaiken viime tippaan, Ekman sanoo.

Kun puurtaja saa hyvää palautetta, hän ajattelee onnistuneensa vain siksi, että tekee niin paljon töitä. Lykkääjä taas kuvittelee, että onnistuminen on onnenkantamoinen, pelkkää tuuria.

Rehellinen palaute auttaa

Jos ajatteluvääristymä on syvällä identiteetissä, ulkopuolinen palaute ei mene perille tai sen torjuu täysin. Lievemmästä huijarisyndroomasta kärsivälle on apua, jos hän saa rehellistä ja reaaliaikaista palautetta esimerkiksi työsuorituksistaan.

– Jos suorituksessa olisi parantamisen varaa, mutta sen erehtyy kuittaamaan sanomalla ’ihan hyvinhän se meni’, ajatusvääristymä vahvistuu. Mutta jos antaa rehellisen palautteen siitä, mikä meni hyvin ja mitä voisi parantaa, voi syntyä oivallus.

Vuoropuhelun myötä ihminen saattaa ymmärtää, että hänen oma ajattelunsa ei välttämättä ole totta ja että siitä voi luopua.

– Oikea tieto on ratkaisevaa toipumisen tiellä. Ihminen alkaa uskoa, että kun hänen sanotaan suoriutuneen hyvin, sitä myös tarkoitetaan. Ja sitä, mikä on vaikeaa, voi oppia.

Lue myös: Testaa, oletko aamu- vai iltaihminen!

Älä vähättele

Ajatusvääristymästä voi oppia pois. Apuna voivat olla läheiset, työtoverit tai terapeutti.

– Jos tunnistaa itsessään tällaista ajattelua, asiasta kannattaa puhua, Tiina Ekman toteaa.

On tärkeää, että läheiset ottavat asian tosissaan ja ilmaisevat empatiaa vaikkapa sanomalla, että ’onpa sinulla raskasta, kun ajattelet noin’.

– Kun saa ensin oikeutuksen sille, mitä kokee, on helpompi alkaa pohtia ulospääsyä ahdistavasta tilanteesta. Paljastumistakaan ei sen jälkeen tarvitse enää pelätä.

Ekman kehottaa myös opettelemaan myötätuntoa itseään kohtaan. Se on taito, jossa voi harjaantua.

– Se auttaa miettimään, ansaitsisiko saada apua vai voiko elää asian kanssa.

Toisenlaista ajattelumallia voi myös alkaa tietoisesti vahvistaa ja kerätä todistusaineistoa onnistumisistaan. Kun riittävän kauan muistaa ajatella olevansa hyvä ja osaava tyyppi, toisenlaiset ajatukset hälvenevät.

Mielikuvaharjoitus huijarille

● Valitse asia, jonka koet ongelmaksi, ja kuvittele siihen mahdollisimman monta erilaista ratkaisuvaihtoehtoa.

● Kuvittele käyväsi keskustelua sinulle läheisen henkilön kanssa tärkeästä tehtävästä tai suorituksesta. Kirjoita dialogi muistiin.

● Kuvittele onnistuvasi tärkeässä tehtävässä. Kirjoita tarkasti, miten se meni, ja kuvittele, miten kerrot siitä perheellesi tyytyväisenä.

● Kuvittele, että onnistut keskinkertaisesti jossain tehtävässä. Kirjoita, miten se meni, ja kuvittele, että kerrot siitä perheellesi tyytyväisenä.

Tutki kirjoitusten herättämiä tunteita:

● Mihin ajatuksiin huomaat jääväsi kiinni niin, että pidät niitä aina totena?

● Mihin ajatuksiin tai tunnetiloihin olet kiintynyt tai jopa ”rakastunut” siinä määrin, että palaat niihin usein?

● Mistä ajatuksista pidät, mistä et?

Lähde: Tiina Ekman: Huijarisyndrooma – Miksi en usko itseeni (vaikka olen oikeasti hyvä), (Minerva)

Lue myös:

Tekikö sosiaalinen media sinustakin valehtelijan?

Onko kumppanisi narsisti? Parisuhteessa 3 tyypillistä vaihetta!

Asuuko naapurissasi kiusaaja tai riivaavatko riidat? Toimi näin

”Opin jokin aika sitten olevani pescovegetaristi, eli kasvissyöjä, joka syö kalaa ja maitotuotteita. Itse ruokavalio ei ole uusi juttu, sillä synnyin kasvissyöjäperheeseen. Vanhempani olivat edelläkävijöitä luonnonmukaisissa hoitomuodoissa ja elävässä ravinnossa. Meillä puristettiin joka päivä porkkanamehua lapsille ja pyöriteltiin iduilla täytettyjä merilevärullia.

Veljeni on nykyään sekasyöjä, mutta oma ruokakapinani rajoittui hetkelliseen kalanugettien rouskutteluun. En ole kaivannut minkäänlaista muuta ruokavaliota, sillä näin pysyn terveenä ja elinvoimaisena. Olen tosi harvoin sairaana, ja jos flunssa iskee, otan heti vanhemmilta opitut keinot käyttöön: keitän tujut inkivääriteet, kaivan carmolistipat kaapista ja höyryhengittelen.

Kokkaan lähestulkoon aina itse, sillä silloin tiedän saavani ruokaa, joka tekee minulle hyvää. Bravuureitani ovat linssikeitot ja ruokaisat salaatit, joihin lataan kvinoaa, parsakaalia, avokadoa, paahdettuja siemeniä, kurkkua ja minttua omasta pienestä kotipuutarhastani. Minulle ruoka on ennaltaehkäisevä lääke, jolla pidän itseni hyvinvoivana.

Lue myös: Manuela Bosco: ”Syön ruokaa, 
jossa on paljon valoa”

Inka uskoo, että terveellinen ruokavalio on suurin syy siihen, ettei hän ole lähes koskaan sairaana.

Mantelit hätävarana

Vaikka pidän hyvää ravintoa suuressa arvossa, en silti muista aina syödä tarpeeksi usein. Olen tyyppi, joka jaksaa porskuttaa syömättä hämmentävän pitkiä aikoja, vaikka tiedän ettei se tee minulle hyvää.

Kuvauksissa syöminen on viimeisenä mielessäni. Intensiivinen heittäytyminen roolityöhön vie näläntunteen, enkä haluaisi rikkoa syntynyttä flow-tilaa ruokatauolla. Syön kuitenkin, koska haluan pitää huolta itsestäni.

Ruokavalioni on niin selkärangassa, ettei annoksen kasaaminen poikkeusolosuhteissakaan tuota ongelmia. Koska tosi monet suosivat nykyisin kasvisruokaa, kuvauksissakin tarjotaan aina vegevaihtoehto. Olen kuitenkin siinä mielessä ehdoton, että olen mieluummin syömättä kuin syön huonolaatuista energiaa. Tästä syystä kannan kassissani aina paahdettuja manteleita, joilla pärjään kotiin asti, jos tarjonta ei sovi.

Ehdottomuudestani huolimatta ajattelen, että on tervettä myös joustaa syömisessään. Eräällä sukulaisvierailulla Lapissa söin poronkäristystä sen jälkeen, kun tajusin, ettei ateria tästä paljon autenttisemmaksi muutu: lähitilan poroa, puikulaperunoita ja itsetehtyä puolukkasurvosta. Uskon, että ilolla nautittu ruoka on välillä paljon tärkeämpää kuin ravintoarvot.

Lue myös: Treenaatko ja syötkö oikein? Näillä vinkeillä terveellinen ruokavalio ja tehotreenit haltuun

Porkkanat multineen

Asia, josta en tingi, on porkkanamehu. Aamun vitamiinipommiini menee kilo porkkanaa ja iso köntti inkivääriä. Lähikaupan myyjä naureskeleekin minun ilmeisesti tykkäävän porkkanoista, kun käyn täydentämässä varastojani. Peruskauppalistaltani löytyvät porkkanoiden lisäksi aina avokadot, mantelit, inkivääri ja manteli- tai soijamaito.

Jos teen parikin mehua päivässä, porkkanoita todella kuluu kaksi kiloa. Mutta se on täydellinen tuote – tärkeitä vitamiineja hyvänmakuisessa ja vielä ihanan näköisessä muodossa! Heitän luomuporkkanat sellaisinaan mehustimeen, sillä kuorissa on paljon vitamiineja ja pieni määrä maaperän multaa buustaa vastustuskykyä. Koko jääkaappini alaosa on täynnä porkkanoita ja pidän huolen siitä, etteivät laatikot ole ikinä tyhjiä.

Toinen asia, jota löytyy jääkaapistani aina, on samppanja. Vaikka aamiainen ja lounas menevät usein melko kiireisissä merkeissä sähköposteja hoidellessa, illalliselle pysähdyn aina. Silloin teen itselleni kauniin annoksen lautaselle, katan ruuan olohuoneeseen ja kaadan kylkeen lasin samppanjaa tai viiniä. Nautin ateriani takkatulta tai hyvää televisiosarjaa katsellen.

Lue myös: Smoothie jokaiseen makuun – viherpirtelöt, makeat herkut ja antioksidantit

Inka rauhoittuu joogaamalla kotona.

Töissä korkkarit, arjessa trikoot

Työni on epäsäännöllistä, mutta minulla on maailman ihanin tennisopettaja, jonka kanssa sovin aina yksityistunnin viikko kerrallaan. Se ja valmennustunti tuttujen mimmien kanssa ovat viikon ainoat sovitut urheiluni. Muuten liikun päivittäin fiiliksen mukaan: painun hiihtoladulle, jos kaipaan happea, tai avaan joogamattoni yläkerran lattialle, kun tarvitsen rauhallisempaa menoa.

Näyttelijänä en kai ikinä voi olla täysin miettimättä ulkonäköäni. Voisin muokata kroppaani roolia varten, jos työ olisi tarpeeksi kiinnostava ja muodonmuutos perusteltu. Laihduttamisen uskoisin sujuvan vaivatta, mutta lihottamiseen tarvitsisin ehkä ammattiapua.

Uutuussarja Presidentissä pääministerin roolissa nautin huolitellusta ulkonäöstäni ja korkeista koroista – arjessa painelen lähinnä joogatrikoissa. Aika ajoin joudun muistuttamaan itseäni, että hyvän näyttelijän ja laihan näyttelijän välillä ei ole yhtäsuuruusmerkkiä, vaan todellinen kauneus löytyy aina sisältä.”

Lue myös:

Paratriathlonisti Liisa Lilja: ”Juoksun hurma ei ole unohtunut”

Juontaja Anni Hautala: ”Lähden töihin palomiestyylillä”

Näin syö lentoemäntä Miia Ezen

Moni tietää keliakian sairaudeksi, jossa muutaman gluteenia sisältävän suupalan jälkeen voivat alkaa päiviäkin kestävät vatsakivut. Kivut, vatsan turpoaminen ja ripuli ovatkin keliakian tavanomaisimpia oireita. Niistä kärsii yli puolet keliaakikoista.

Vähemmän tunnettu keliakian muoto on ihokeliakia, jossa polviin, kyynärpäihin tai selkään ilmestyy kutisevia näppylöitä. Osalla ihokeliaakikoista on myös vatsaoireita, mutta ei kaikilla.

Keliakia voi oirehtia myös epämääräisenä huonona olona, nivelkipuina, neurologisina oireina kuten tasapainovaikeuksina tai hienomotoriikan ongelmina.

Yhteistä kaikille keliakian muodoille on se, että rukiin, ohran ja vehnän sisältämä varastoproteiini, gluteeni, tuhoaa ohutsuolen nukan osittain tai kokonaan. Ilman nukkaa ruoka-aineet eivät imeydy kunnolla. Moni keliakiaa tietämättään sairastava kärsiikin vitamiinin puutoksista ja esimerkiksi anemiasta.

Lue myös: Ilmavaivat kuriin elintavoilla

Ruoka on ainoa hoito

Keliakia on autoimmuunisairaus, jossa elimistö alkaa jostakin syystä reagoida poikkeavasti gluteeniin.

Nykytietämyksen mukaan sairauden ainoa hoitokeino on välttää gluteenia tiukasti. Ihokeliakiaa sairastavat saavat lisäksi dapsoni-lääkityksen helpottamaan kovaa kutinaa.

Sairastuneelle ei riitä, että vähentää rukiin, ohran ja vehnän syömistä, gluteenia ei saa tulla elimistöön hitustakaan. Tiukasta dieetistä ei voi pitää taukojakaan, se on elinikäinen.

Perinnöllinen vaiva

Keliakian puhkeamiseen tarvitaan perinnöllinen alttius. Altistava geenimuoto on 20–30 prosentilla suomalaisista, mutta sairaus puhkeaa vain murto-osalle heistä. Sairastumisen syytä ei vielä tiedetä, joten elintavoilla sitä ei voi välttää.

Syyksi on epäilty niin infektioita kuin lapsuuden antibioottikuureja.

Sairastumisriskiä lisää iän karttuminen ja asuminen korkean elintason ja hygienian maassa.

Keliaakikkojen lähisukulaisilla on 10–15 prosentin todennäköisyys sairastua myös itse.

Syöpäriski lisääntyy

Suomessa keliaakikkoja on paljon. Syynä on todennäköisesti se, että sairautta tutkitaan aktiivisesti, joten sitä osataan myös epäillä jo perusterveydenhuollossa. Muualla maailmassa diagnoosi tehdään useimmiten yliopistosairaaloissa.

Tuoreimpien tutkimustulosten mukaan keliakiaa sairastaa Suomessa pari prosenttia väestöstä, yli 100 000 ihmistä. Heistä vasta kolmannes, noin 40 000, on löydetty.

Sairastavien löytäminen olisi tärkeää, sillä hoitamatonta keliakiaa sairastavilla ruokatorven syövän riskin on kolminkertainen, mahasyövän riski nelinkertainen ja ohutsuolen syövän riski peräti yli kolmikymmenkertainen terveisiin verrattuna.

Keliakialla ja muilla autoimmuunisairauksilla, kuten luukadolla, nivelreumalla, kilpirauhasvaivoilla, laktoosi-intoleranssilla, pälvikaljuisuudella ja ykköstyypin diabeteksella on yhteinen perimä.

Usein keliakia löydetäänkin suoliston ulkopuolisten oireiden tutkimisen yhteydessä.

Lue myös: Vatsavaivojen syynä voi olla gluteeniherkkyys

Diabeteksen sukulainen

Alttius autoimmuunisairauksiin löytyy elimistön puolustusjärjestelmän rakenteeseen liittyvistä HLA-geeneistä (Human Leukocyte Antigen). Eri HLA-tyypit liittyvät eri autoimmuunisairauksiin.

Sairauksien yhteys ei tarkoita sitä, että ykköstyypin diabetes altistaisi keliakialle tai keliakia diabetekselle, vaan että sairauksilla on sama perinnöllinen pohja.

Erityisesti silloin kannattaa tutkia myös keliakian vasta-aineet verestä, jos näiden sairauksien tavanomainen hoito ei tunnu tepsivän. Tai jos näitä tauteja sairastavalle ilmenee keliakian oireita.

Verikoe ja tähystys

Keliakia diagnosoidaan verikokeella, johon saa lähetteen omalta terveysasemalta.

Jos keliakian vasta-aineet ovat koholla, diagnoosi varmistetaan niin, että ohutsuolesta otetaan koepala mahatähystyksessä.

Moni on kuullut kauhutarinoita paksun letkun nielemisen kivulloisuudesta ja hankaluudesta. Menetelmät ovat kuitenkin aikojen saatossa kehittyneet, joten tutkimus on aiempaa helpompi.

Halpa kotitesti apteekista

Pitkään sairastaneella suolen nukka saattaa olla kadonnut kokonaan, mutta se palautuu yleensä ennalleen vuoden parin kuluessa, kun ruoassa ei enää ole gluteenia.

Ihokeliakia varmistetaan verikokeen lisäksi ihosta otettavalla koepalalla. Usein ihokeliaakikoille tehdään myös mahatähystys.

Keliakian vasta-aineet voi tarkistaa myös itse alle 20 euron pikatestillä. Helppokäyttöisessä testipaketissa on kaikki valmiina. Tarvitaan vain tippa verta ja tulos on luettavissa raskaustestiä muistuttavasta tikusta kymmenessä minuutissa. Apteekissa myytävä testi on lähes yhtä luotettava kuin terveydenhuollossa otettu verikoe.

Jos kotitesti näyttää keliakiaa, on tärkeä mennä lääkäriin, jotta mahdolliset muut sairaudet voidaan sulkea pois.

Lue myös: Oikutteleeko vatsa? Kymmenen kysymystä Fodmap-ruokavaliosta

Ruoka on lääke

Keliakiadiagnoosin jälkeen sairastuneet saavat lähetteen ravitsemusterapeutille, jonka kanssa käydään läpi, mitä ja miten syödä jatkossa.

Monelle tavallisesta leivästä, pullasta, pastasta ja oluesta luopuminen on kova pala. Onneksi niiden tilalle on kehitetty gluteenittomia ruokia ja ruoka-aineita.

Tiukka ruokavalio helpottaa ja jopa hävittää oireita jo parissa viikossa. Ohutsuolen nukka alkaa parantua heti, kun elimistöön ei enää tule gluteenia.

Terve suoli auttaa kaikessa

Taudin kulkua seurataan tutkimalla aika-ajoin keliakian vasta-aineiden määrä verestä. Useimmiten tähystys uusitaan 1-2 vuoden kuluttua diagnoosista, jotta varmistetaan ruokavalion tepsivän ja paranemisen etenevän.

Kun ohutsuolen tulehdusreaktio saadaan hoidettua, myös mahdollisten muiden kroonisten sairauksien hoito usein helpottuu.

Terveessä suolistossa lääkkeet imeytyvät tehokkaammin. Ravinto- ja hivenaineet imeytyvät kunnolla, joten esimerkiksi vitamiinipuutoksista johtuvat sairaudet hellittävät.

Lue myös:

Vatsavaivat kuormittavat myös mieltä

Kärsitkö kuidun puutteesta ja 4 muuta faktaa

Vaivaavatko vatsakivut? Nämä lajit helpottavat oloa

1. Kuivalle päänahalle

Teepuuöljyä sisältävä hiusvesi hoitaa ja kosteuttaa päänahkaa. Mentoli viilentää auringonoton jälkeen.

Back to the Roots Revitalizing Hair Tonic, 13,90 e

2. Mökkeilijälle

Hiuksiin jätettävä hoitoaine lupaa kosteuttaa ja elvyttää vitamiinien ja hyaluronihapon avulla. Pihasaunassa ei tarvitse läträtä perushoitoaineen kanssa. Luonnonkosmetiikkasertifioitu.

Urtekram Morning Haze Spray Conditioner, 8,90 e

3. Korppuhiuksille

Anna kuontalolle kunnon öljy- ja proteiinitujaus! Chiaa ja kvinoaa sisältävä riittoisa seerumi tuo taipuisuutta värjättyihin hiuksiin. Luonnonkosmetiikkasertifioitu.

Aubrey Chia Serum, 31,50 e

4. Herkkikselle

Lempeä tehohoito kutisevalle ja kuivalle päänahalle. Hajusteeton sampoo jättää hiukset ihanan ilmaviksi ja pehmeiksi. Sopii jokapäiväiseen käyttöön herkällekin päänahalle.

Louis Widmer Remederm Shampoo, 15,15 e

5. Kiillottomalle

Miellyttävän tuoksuinen öljy palauttaa kiillon auringon nahistamiin suortuviin. Tukka näyttää eloisammalta heti ensimmäisen käsittelyn jälkeen.

Amika Oil Treatment, 39,90 e

6. Paistattelijalle

Tukkakin tahtoo suojaa auringolta. Raikkaantuoksuista aurinkosuojaa on kiva käyttää, koska se ei tahmaa hiuksia.

Korres Red Vine Hair Sun Protection, 19 e

7. Kuumakallelle

Superhoitava sampoo on kiva suihkukaveri kesäillan päätteksi, sillä laventelin tuoksu rentouttaa ja minttu viilentää päänahkaa. Tätä ei meinaa malttaa huuhdella pois.

Paul Mitchell Tea Tree Lavender Mint Shampoo, 24 e

8. Tuuheutta tuomaan

Sokerisuihke antaa ohuille hiuksille tuuheutta ja kevyttä pitoa. Kurittomatkin kutrit asettuvat trendikkäälle, sileälle ponnarille. Suojaa UVB-säteilyltä.

Cutrin Chooz Sugar Spray, 15,90 e

Lue myös:

Tässä tulevat hyvät ja edulliset hiustuotteet – peset tukan alle 15 eurolla!

Tukka näyttäväksi pikkurahalla – parhaat alle 10 euron hiustuotteet

Näin huijaat paksummat hiukset

Eräässä tuiki tavallisessa peruskoulussa syödään elokuussa 2017 lahnapuikkoja, soijabolognese-tomaattipizzaa sekä kasviskormaa luomutofulla.

Hieman toisenlaiselta lista näytti 1950- ja 60-luvuilla, kaikille ilmaisen kouluruokailun ensimmäisinä vuosikymmeninä: ruispuuroa, ohraryynivelliä ja hernekeittoa.

Leivät tuotiin kotoa. Lisäksi oppilaat velvoitettiin poimimaan puolukoita kouluruokailua varten. Toisinaan koululuokat kävivät myös sienimetsässä.

Maksuton kouluruoka on maailman mittapuulla harvinaisuus. Sitä tarjotaan vain Suomessa ja Ruotsissa. Suomi tosin on ainoa maa, jossa kouluruokailu luetaan oppimistapahtumaksi ja siten osaksi koulujen opetussuunnitelmaa.

– Peruskoululainen syö noin kaksituhatta kouluruoka-annosta. Siksi kouluruoka on voimakas väline sosiaalisen kasvatuksen sekä terveys- ja ympäristövaikutusten kannalta, kertoo projektipäällikkö Sini Garam Elo-säätiöstä.

1800-luvulta lähtöisin

Alkunsa kouluruokailu sai jo 1800-luvun lopulla, jolloin varattomille oppilaille tarjottiin opetuksen ohessa ruokaa.

1900-luvun puolella ilmiö yleistyi ja veti samalla yhä useampia tyttöjä opetuksen piiriin. Lapsi oli varaa lähettää kouluun, jos se samalla merkitsi, että kotona oli yksi maha vähemmän ruokittavana.

– Siinä mentiin kauha kerrallaan kohti tasa-arvoa, Garam luonnehtii.

Lue myös: 5 parasta valintaa koulupöydälle

Yhteiskunnan muutokset näkyvät lautasella

Sittemmin vellimenyy on vaihtunut kouluissa monipuoliseen kotiruokaan, joka noudattaa kotimaisia ravitsemussuosituksia ja perustuu lautasmalliin. Kouluruoka on aina heijastanut myös yhteiskunnan muutoksia.

– Kun 1970-luvulla otettiin ensi askeleita kohti globalisaatiota, kouluissa alettiin keitellä risottoja ja kanaviillokkeja.

1980-luvun nousukaudella puolestaan oli millä mällätä, ja silloin herkuteltiin esimerkiksi broilerinkoivilla. 1990-luvun laman myötä koivet tosin katosivat yhtä äkkiä kuin olivat ilmestyneetkin.

2000-luvun alussa kansainväliset hitit, kuten lasagnet ja tortillat, vakiinnuttivat paikkansa. 2010-luvulla taas kasvisruoka on vallannut alaa. Jatkossa punaista lihaa on tarjolla vähemmän ja kalaa, kasviksia, marjoja ja hedelmiä enemmän.

Lue myös: 5 tärkeintä kalaa, jotka tarvitset ruokavalioosi

Koulupäivän kohokohta

Tätä nykyä syöjät saavat itse olla mukana kehittämässä kouluruokailua. Oppilaiden kouluruokatoimikunnat ja hävikkikampanjat ovat jo arkipäivää.

Mutta mikä tärkeintä, hyvä kouluruoka turvaa osaltaan luokissa työrauhaa ja edesauttaa oppimista.

– Aika monelle se on yhä koulupäivän kohokohta, summaa Sini Garam.

Keskimäärin kouluruoka-annos maksaa 2,76 euroa.

Kouluruoan komea historia

1800-luku: Kansakoulujen oheen perustettiin asuntoloita, joissa oppilaille tarjottiin keittoruokaa.

1900-luvun alku: Varattomille oppilaille tarjottiin opetuksen ohessa ruokaa.

1913: Valtio myönsi ensi kertaa varoja, 150  000 markkaa, kouluruokailun järjestämistä varten.

1948: Koulut alkoivat tarjota lakisääteisesti maksutonta kouluruokaa. Oppikoulussa ruoka oli yhä maksullista.

1966: Haarukat ja veitset tulivat kouluruokaloihin. Helsingin kouluissa kokeiltiin eines- ja pakasteruokia.

1967: Uuden asetuksen mukaan kouluaterian tuli kattaa kolmasosa päivittäisestä energiatarpeesta.

1984: Ruokailutauon pituudeksi määriteltiin vähintään 30 minuuttia.

2000-luku: Vegaanivaihtoehto tuli kouluihin. Ruokalistoilla yhä enemmän kansainvälisiä vaikutteita.

2004: Kouluruokailu osaksi perusopetuksen opetussuunnitelmaa.

2015: Kaikista koululaisista 85 prosenttia söi päivittäin kouluruokaa.

Maailma muuttuu, maksuton kouluruokailu pysyy. Kansakoululaisia syömässä lokakuussa 1973.

Vuoden 2017 aikana Oma Aika julkaisee kerran kuussa Suomi 100 vuotta -juhlajuttuja.

Lue myös:

Kellarista valtavirran korville – Suomirockin vaiheikas historia

Naisten äänioikeuden kiehtova historia Suomessa

Suomalainen ylpeydenaihe – näin äitiyspakkaus sai alkunsa

Vapaa-ajan koti Lammilla. Lautarakenteinen vapaa-ajan koti, 4 h + k, 124 m² + parvi 60 m².

Asukkaat: Kristiina Wallius ja Timo Siniranta perheineen.

Olohuoneen ikkunat ovat suuret, ja näkymä sohvalta on järvelle päin. Seinään kiinnitetty talonpoikaiskaappi on ollut Kristiinalla jo yli kolmekymmentä vuotta. Timo nikkaroi sohvapöydän lyhentämällä jalat vanhasta sivupöydästä. Ovi vie terassille.

Puhdasvetisen Pääjärven rannalla, Kanta-Hämeessä Lammilla sijaitsee Timo Sinirannan ja Kristiina Walliuksen vapaa-ajan asunto. He rakensivat mökin kymmenisen vuotta sitten. Marja- ja sienimetsien ympäröimä mökkipaikka on kuitenkin ollut Timon perheellä jo puoli vuosisataa.

– Alun perin vanhempani ostivat järvenrantatontin ja kesämökin itselleen vuonna 1962. Siitä lähtien kaikki kesät vietettiin Lammin mökillä perheen kesken, Timo kertoo.

Lue myös: Itserakennettu hirsimökki meren rannalla

Terassit kiertävät taloa, ja aina löytyy aurinkoinen paikka oleskeluun. Markiisi auttaa pitämään olohuoneen viileänä paahteisena päivänä. Se on ostettu Bauhausista.

Koti pitkälle tulevaisuuteen

Alkuperäistä pientä kesämökkiä ei ollut mahdollista laajentaa, koska mökki sijaitsi niin lähellä rantaa. Timo ja Kristiina päättivät purkaa vanhan mökin. Uusi, ympärivuotiseen käyttöön soveltuva vapaa-ajan asunto rakennettiin hieman kauemmaksi rannasta.

Arkkitehti piirsi uuden talon Kristiinan ideoiden pohjalta.

– Talosta haluttiin sellainen, että voimme asua täällä myöhemmällä iällä, Timo ja Kristiina kertovat.

Lue myös: Kotoisa pieni saarimökki karistaa arkihuolet

Varaavaa takkaa käytetään usein. Kakkoskoti on käytössä ympäri vuoden.

Paljon paikallista puuta

Uudesta vapaa-ajan asunnosta haluttiin selkeästi erilainen kuin kaupunkikodista. Taloon haluttiin paljon puuta. Oli luonnollista, että puutavara hankittiin paikallisilta yrityksiltä.

Kristiina halusi sisätiloihin pyöristämättömän lautaverhoilun. Paikallisella sahaliikkeellä ei ollut valikoimissa sellaista.

– Ideoin sisäverhoilulaudan yhdessä toisen sahaliikkeen kanssa, ja lautamalli jäi heidän vakiovalikoimaansa, 
Kristiina kertoo.

Lue myös: Kesämökki keskellä lähikorpea

Sohvan yläpuolella oleva Gitte Brandtin öljyväriteos on tilattu netin kautta, gittebrandt.dk. Suuren ruokapöydän ääreen mahtuvat ruokailemaan kaikki: Timo, Kristiina ja lapset perheineen.

Omin voimin rakennustöihin

Kristiina on suunnitellut talon ja ideoinut kaikki sisustusratkaisut. Talon pohja on suorakaiteen muotoinen. Toisessa päässä taloa ovat olohuone, ruokailutila ja keittiö, jotka ovat yhtenäistä korkeaa tilaa.

Lue myös: Tyhjillään ollut vanha sukutila sai uuden elämän

Tilavassa keittiössä Kristiina loihtii arki- ja juhlaruoat. Pariskunnan juhannus- ja rapujuhlat ovat muodostuneet jo perinteeksi.

Talon toisessa päässä, pitkän käytävän varrella sijaitsevat kolme makuuhuonetta ja sauna pesutiloineen. Päädyn yläpuolella on 60-neliöinen parvitila, joka on lasten käytössä. Parvella on tilaa lasten leluille ja peleille sekä nukkumatilat.

Uuden talon rakennustyöt aloitettiin syksyllä 2007. Joulu 2008 voitiin jo viettää valmiissa talossa.

– Taloa rakennettiin mahdollisimman paljon omin voimin, Timo ja Kristiina kertovat.

Talon puutyöt on tehty pikkutarkasti, eikä siellä ole esimerkiksi lattia- tai kattolistoja.

– Timo on taitava käsistään ja toteuttaa sisustuksellisia ideoitani. Meistä on mukavaa puuhastella yhdessä. Jokin projekti on aina käynnissä, Kristiina naurahtaa.

Lue myös: Tältä näyttää muotisuunnittelija Ilona Pellin yli satavuotias torppa Iitissä

Lasten maailma on vintillä. Matalassa tilassa on vain patjat lattialla. Jättikoreissa säilytetään täkkejä ja tyynyjä.

Kiintopiste arjessa

Timo ja Kristiina elävät aktiivista elämää. Kaupunkikotiakin he ovat vaihtaneet useamman 
kerran.

Pariskunta viettää myös osan vapaa-ajastaan loma-asunnossaan Espanjassa. Siksi he kaipaavat elämäänsä pysyviä asioita.

– Lammin koti tuo kiintopisteen ja pysyvyyttä elämäämme.

Lue myös:

Koti löytyi vanhasta kyläkoulusta

Onni on oma saarimökki

Kakkoskodissa vallitsee harmoninen värimaailma

Jenni on halunnut pitää huolta, ettei elämä pyöri vain lapsettomuushoitojen ympärillä. Hän on opiskellut personal traineriksi ja aloittanut uusia liikuntaharrastuksia.

Pirteän pinkkeihin pukeutunut Jenni Huhtala tanssii bodyjamia lempitunnillaan. Tätä tunnetta hän on kaivannut: oma keho on vahva ja liikkuva.

Tamperelainen Jenni on rientänyt tunnille suoraan sairaalasta. Lapsettomuushoitoihin liittyy säännöllisiä tutkimuksia ja välillä ikäviäkin toimenpiteitä. Jennille on tullut tavaksi pakata treenikassi mukaan. Sairaalan jälkeen oma sali tuntuu ihanalta pakopaikalta.

Jenni tanssii hien pintaan, ja endorfiini vie mukanaan. Suru siitä, ettei oma keho pysty kantamaan lasta, painuu hetkeksi taka-alalle. Vaikka välillä itkettää, hyvä mieli puskee pintaan pahan läpi.

Treenin jälkeen on aina pikkuisen parempi olo.

Toiveena perhe

Jenni ja Tuomas tapasivat yökerhon tanssilattialla vuonna 2003. Toisilla treffeillä mäiskittiin jo sulkapalloa, ja liikunta hitsasi parin yhteen. Häitä tanssittiin vuonna 2013. Lapsi oli ollut tervetullut jo muutaman vuoden ajan.

Tutkimuksissa varmaa syytä lapsettomuuteen ei löytynyt, ja Jenni ja Tuomas aloittivat koeputkihedelmöityshoidot. Jennistä hoitojen aloittaminen tuntui hyvältä, vaikka ne olisivat rankkoja. Toivo luomuraskaudesta oli hiipunut, mutta nyt saatiin uutta toivoa.

Kun koeputkessa hedelmöitetty alkio siirrettiin Jennin kohtuun, alkoivat piinapäivät. Jos alkio pysyisi elossa 14 päivää, raskaustestissä näkyisivät unelmoidut kaksi viivaa.

Lue myös: Tahattomasti lapseton Virpi: ”Mitään en elämältä ole niin halunnut kuin lapsia”

Kaikki muut paitsi minä

Kaveripiirissä raskausuutisia sateli. Jenni laskeskeli, että jos hän nyt tulisi raskaaksi, ehtisikö hän vauvan kanssa jakamaan ystävien pikkulapsivaihetta. Mentäisiinkö yhdessä perheretkille Särkänniemeen. Kun ystävät tulivat raskaaksi salamana häiden jälkeen, Jenni saattoi kommentoida sivullisille sarkastisesti, että kävipäs se äkkiä. Ensimmäisen ajatuksen hän piti itsellään. ”Voi helvetti!”

– En toki ollut lapsille enkä äideille vihainen, mutta mietin, miksi et rakas lapsi tullut minulle. Raskausmahat olivat kuin punainen vaate muistuttamassa, mihin muiden keho pystyi mutta omani ei. Miksi minä en saanut olla äiti, niin kuin kaikki muut?

Treeni on ollut Jennin ykköskeino saada ajatukset välillä pois lapsitoiveesta. Välillä hoidoista myös pidettiin muutaman kuukauden tauko.

Suru purkautui salilla

Jenni ei arkaillut treenata, vaikka keho oli välillä hoidoista turvonnut ja joskus piti piikittää kellontarkasti hormonihoitolääkkeitä milloin pukuhuoneessa, milloin avantosaunan vessassa.

– Kotona kökkimällä olisin antanut hoidoille liian suuren vallan. Bodycombatissa kuvittelin vihaisena lyöväni koko raastavaa lapsettomuusasiaa rikki.

Salista tuli Jennin toinen koti. Liikkumalla hän halusi antaa raskaudelle mahdollisimman terveet ja vahvat lähtökohdat. Lääkärit suosittelivat liikuntaa myös siksi, että kunnallisella puolella ei ollut tarjolla henkistä apua lapsettomuuteen.

Kun oikein ahdisti, Jenni lähti Pyynikin mäkisiin maisemiin juoksemaan vakkarilenkkiään.

– Sain olla suruni kanssa yksin tutussa ympäristössä, juosta pettymystä pois kehostani. Joskus jäin kalliolle tai järven rannalle istuskelemaan, ja luonto lohdutti. Raikasta ilmaa oli helppo hengittää, ja levollinen maisema valoi uskoa pärjäämiseen.

Jenni ui, pyöräili, kävi salilla ja harrasti avantouintia. Hän opiskeli jopa personal traineriksi, jotta oppisi arvostamaan kehoaan ja iloitsemaan siitä vieläkin enemmän.

Lue myös: Lapseton adoptioperheessä kasvanut: En tahdo adoptoida itse

Kaivatut kaksi viivaa

Kahden vuoden aikana Jennin kohtuun siirrettiin yli 10 tuore- ja pakastealkiota. Vain yksi eli kaksi viikkoa. Jenni ja Tuomas eivät ikinä unohda onnellista hetkeä, kun he tuijottivat epäuskoisina positiivista raskaustestiä. Jenni varasi ajan äitiysneuvolaan mutta joutui perumaan sen parin päivän kuluttua. Raskaus ei kestänytkään.

Pahin paikka oli, kun toivo vaihtui pettymykseen toiseksi viimeisen alkionsiirron jälkeen. Tuomas ja Jenni olivat Helsingissä teatterimatkalla, ja Jenni itki valtoimenaan läpi hotelliaamiaisen.

Viimeinenkään alkionsiirto ei tuonut toivottua raskautta. Jenni ja Tuomas olivat uuden vuoden aattona 2015 matkalla mökille, ja Jenni poikkesi huoltoasemalla vessassa. Kuukautiset. Kun hän palasi autoon, kyyneleitä ei tullut ja sanatkin olivat aika lailla loppu. Risteilevistä ajatuksista tuli töksähteleviä lauseita.

– Se oli sitten siinä. Me emme saa biologista lasta.

Tuomas nyökkäsi ja totesi olevansa yhtä aikaa pettynyt mutta myös helpottunut. Lapsettomuushoidot päättyisivät nyt. Jenni tunsi samoin.

Mökillä korkattiin illalla skumppa. Tuntui vapauttavalta. Kun hoidot eivät enää määrittäisi arkea, toivo ei enää nousisi ja hiipuisi sitten pois.

Jenni ei ole katunut lapsettomuushoitojen lopettamista. Kun hoidot eivät rytmitä arkea, elämään on tullut uudenlaista kepeyttä.

Emme ole yksin

Kun toive luomuraskaudesta vielä eli, Jenni ja Tuomas harrastivat tunnollisesti lähes minuutilleen ajoitettua seksiä lääkärin ohjeiden mukaan. Lapsettomuushoidoissa Jenniltä katosi välillä tunne, että hän on fyysisesti haluttava. Vuosien yrittäminen olisi voinut olla varma romantiikan tappaja, mutta Jenni ja Tuomas onnistuivat säilyttämään läheisyydentunteen, pusut ja halit.

Lapsettomille tarkoitetulla Kataja ry:n Rikasta minua! -parisuhdekurssilla he opettelivat näkemään toisissaan vielä enemmän hyvää.

– En ota vain annettuna Tuomaksen vakautta ja empaattisuutta, vaan kerron hyviä asioita usein ääneen.

Kurssin lopuksi pari teki kirjallisen sopimuksen suunnittelemattoman olemisen lisäämisestä. Spontaanisti saatetaan lähteä vaikka sauvakävelemään. Joskus ollaan monta kilometriä hiljaa, toisinaan taas puidaan lapsettomuussurua. Syntyi päätös, että hoitoja ei jatketa kalliisti yksityisellä puolella.

Lapsettomuutta googlaillessaan Jenni löysi Simpukka ry:n keskustelufoorumille, suljettuun Facebook-ryhmään ja osallistui Simpukan paikallisryhmän tapaamiseen.

Lue myös: Monika Fagerholm: Lapsettomuus ei ole tyhjiö

Vanhemmiksi vielä joskus

Jennin ja Tuomaksen lapsitoive on yhä olemassa. Sijaisvanhemmuutta ja adoptiota mietitään. Nyt pitää kuitenkin huilata hetki.

– Olen juuri avannut kehoni vuosiksi toimenpiteille. Adoptioprosessi on henkisesti raskas, sillä se pakottaa avaamaan mielen ja elämänhistorian arvioitavaksi.

Viimeiset puolitoista vuotta ilman hoitoja ja turhia toiveita on ollut ihanaa aikaa, josta Jenni on ottanut kaiken irti. Hän on aloittanut kiipeilyharrastuksen, treenaa monipuolisesti monesti viikossa, nukkuu viikonloppuisin myöhään, matkustelee ja näkee ystäviä, myös tunnin varoitusajalla.

Lue myös:

Leskeksi jäänyt Christina: Suru helpottui treenatessa

Onko lapseton nainen arvoton?

Pitäisikö sinunkin pakastaa munasolujasi?