Jenny Siivola koki jo lapsena olevansa isokokoinen. Laihduttaminen alkoi pyöriä mielessä jo ala-asteikäisenä.
– Olin luokan pisin tyttö ja toisinaan sain lääkärin tarkastuksissakin kuulla ihmettelyjä painostani. Sillä ei tietysti ole tarkoitettu mitään pahaa, vaan tuotu esiin, että näytän kevyemmältä kuin olen. Silti siitä tuli olo, että olen liian painava, Jenny muistelee.
Jennyn tyytymättömyys itseensä sai hänet lopulta aloittamaan laihduttamisen.
– Ajattelin laihduttamisen tekevän minusta kauniimman ja onnellisemman. Kuvittelin myös, että laihempana kaikki olisi helpompaa.
Lue myös: Anni Vallius: ”Kehopositiivisuus ei ole lihavuuden ihannointia vaan itsensä hyväksymistä”
Kaloreiden jatkuvaa kyttäämistä
Jenny alkoi treenaamaan kovaa salilla ja tarkkailemaan syömisiään. Pienenevä vaa’an lukema sai hänet tuntemaan hetkittäistä tyytyväisyyttä. Sisimmässään hän kuitenkin koki ahdistusta.
– Laihtuminen toi hetkittäin onnistumisen elämyksiä. Takaraivossa kuitenkin jyskytti koko ajan, ettei tämä lopu ikinä, Jenny sanoo.
– Laihduttaminen oli loputonta kaloreiden laskemista ja syömisen tarkkailua. Kävin vaa’alla joka aamu. Vaikka aamulla olisi ollut hyvä fiilis, päivä oli pilalla, jos paino olikin noussut 100 grammaa. Vaaka määritti koko elämää ja tunteita, hän jatkaa.
Laihduttaminen alkoi vaikuttamaan myös Jennyn vapaa-aikaan ja sosiaalisiin suhteisiin. Ruokailut määrittivät päivän kulkua ja ystävien seurasta oli vaikea nauttia.
– Piti syödä tiettyyn aikaan tiettyä ruokaa. Mummolassa en halunnut käydä, koska siellä olisi tuputettu ruokaa. En halunnut kieltäytyä tai selitellä.
Lue myös: ”Jätin sokerin ja laihduin lukioaikaisiin mittoihin”
Jatkuvasti epävarma kehostaan
Jenny huomasi myös, ettei laihtumisesta huolimatta ollut tyytyväinen itseensä. Ajatukset pyörivät oman ulkomuodon ympärillä jatkuvasti. Laihtuminen ei ollutkaan ratkaisu epävarmuuteen.
– Mitä enemmän laihduin, sitä tietoisemmaksi tulin kropastani. Mietin jatkuvasti miltä näytän ja olisiko sittenkin pitänyt pukea joku toinen vaate. Oloni oli jatkuvasti epävarma.
Syömishäiriöihin erikoistuneelle psykologi ja tutkija Monica Ålgarsille ilmiö on tuttu. Hän kehottaakin laihduttamista harkitsevan tekemään itsetutkiskelua.
– Kannattaa kysyä itseltään, miten laihtumisen toivoo vaikuttavan itsetuntoon, minäkuvaan ja ihmissuhteisiin. Voisiko näitä toivottuja muutoksia alkaa toteuttamaan pikkuhiljaa jo nyt? Ansaitset voida hyvin siinä kehossa mikä sinulla on, Ålgars muistuttaa.
Lue myös: Älä ruoski itseäsi – näin loppuu turha bodyshaming
Laihdutuskierre oli kropalle liikaa
Alhaisen painon ylläpitäminen vaati Jennyltä paljon töitä. Vuosia kestänyt laihdutuskierre oli kropalle liikaa ja hänen terveytensä alkoi kärsiä. Jenny sairastui kilpirauhasen vajaatoimintaan. Jatkuva väsymys ja heikotus lamaannuttivat Jennyn, eikä hän pystynyt viettämään aktiivista elämää.
Laihduttaminen tyssäsi ja paino alkoi nousta.
– Olo oli vetelä, enkä pystynyt treenaamaan. Minua väsytti jatkuvasti, vaikka nukuin 13 tuntia vuorokaudessa. Painoni nousi ja keräsi nestettä, ihan sama mitä söin. Loppujen lopuksi paino nousi tasaisesti 20 kiloa.
– Jossain vaiheessa bulimiaoireet tulivat kuvioihin mukaan, mikä vain pahensi tilannettani. Vaati paljon aikaa ja ajatustyötä, että pystyin hyväksymään asian, Jenny jatkaa.
Kilpirauhasen vajaatoiminta saatiin lääkityksen avulla kuriin. Jennyn painonnousu tasoittui ja elämä normalisoitui. Myös arvomaailma koki muutoksen.
– Sairastumisen jälkeen minulla oli aluksi niin heikko olo, että kaipasin vain normaalia elämää. Aloin arvostamaan tervettä oloa ja sitä, että pystyin taas treenaamaan. Myös henkinen hyvinvointini parani, hän jatkaa.
Lue myös: Pikadieetti vastaan elämäntapamuutos – nämä laihdutuskeinot toimivat oikeasti
Hyvän olon ylläpitoa
Nykyään Jenny keskittyy hyvän olon ylläpitoon. Arki on muuttunut tasapainoisemmaksi ja tilaa jää myös elämästä nauttimiseen.
– On vapauttavaa pukeutua miten haluaa ilman, että täytyy miettiä omaa painoa. Nykyään käyn vaa’alla vain kerran kuukaudessa enkä mieti asiaa sen enempää.
Silti Jenny ei edelleenkään ole täysin tyytyväinen kehoonsa ja stressaavissa elämäntilanteissa syömishäiriö saattaa nostaa päätään.
– Silloin saatan sortua ahmimaan tai pihtaamaan ruoan kanssa, mutta onneksi saan sen katkaistua nopeasti, Jenny sanoo.
Moni uskoo edelleen laihtumisen tuovan onnen elämään. Monica Ålgarsin mukaan kannattaa ohjata ajatukset mieluummin kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
– Laihdutuskuurien ja ruoka-aineiden rajoittamisen sijaan olisi tärkeää ajatella onnellisuutta, elämänlaatua ja hyvinvointia kokonaisvaltaisesti, Ålgars kertoo.
Myös Jenny haluaa muistuttaa tasapainon ja armollisuuden tärkeydestä.
– Jos pystyy syömään ja juomaan OK:sti, se riittää. Jatkuvasta vaa’alla ramppaamisesta ei seuraa mitään hyvää, hän tiivistää.
Lue myös:
Kotitreeni teki Anna Saivosalmesta sometähden
Plusmissi Marjaana Lehtisen huikea 80 kilon painonpudotus!
Aitajuoksija Lotta Harala syömishäiriöstään: ”Kammosin seuraavaa ateriaa”
The post Vasta sairastuminen sai Jennyn lopettamaan laihduttamisen: ”Vaaka määritti koko elämää” appeared first on Idealista.
